Stiina Saaristo

Ein kleines Monster 2001–2009

Amos Andersonin taidemuseo esittelee 15. tammikuuta yleisölle avautuvassa näyttelyssään Stiina Saariston (s. 1976) tuotantoa. Vuonna 2005 Kuvataideakatemian maalauksen osastolta valmistunut Saaristo on tullut tunnetuksi groteskeista, ironisista ja hurjista naishahmoistaan, jotka kääntävät päälaelleen kaikki länsimaisen yhteiskunnan naiseen kohdistamat odotukset.

Amos Andersonin taidemuseossa nähtävä näyttely on ensimmäinen taiteilijan yksityisnäyttely museossa ja samalla eräänlainen väliretrospektiivi. Stiina Saaristo työskentelee piirtämällä, tekniikalla joka on äärimmäisen hidas. Teoksiaan hän kutsuu karikatyyrisiksi omakuviksi, joissa hän työstää omia tunteitaan ja kipeitä kokemuksiaan. Hidas tekniikka yhdistettynä kriittiseen ja säälimättömään itserefleksioon luo teoksiin erityisen intensiivisen tunnelman.

Teosten linja on pysynyt samana viimeisten vuosien ajan: Saaristo tutkii naisen elämää ja naiseen kohdistettuja odotuksia ja vaatimuksia tämän päivän yhteiskunnassa. Suurikokoiset, runsaasti symboliikkaa ja yksityiskohtia – kuten eläimet, lelut, kukat, tekstiilit ja vaatteet – sisältävät teokset tarkastelevat sukupuolten välisiä tasa-arvokysymyksiä, seksuaalisuutta, vallankäyttöä, yhteiskunnassa ilmeneviä arvo- ja kauneuskäsityksiä sekä sukupuolirooleja ja stereotypioita. Saaristo kuvaa teoksissa esiintyvän, itseään etäisesti muistuttavan naishahmon groteskisti mutta humoristisesti. Vastoin nykyisiä silikonin ja kuvankäsittelyn muokkaamia kauneuskäsityksiä naisella on runsaasti ylipainoa, riippuvat rinnat, paksu iho laajentuneine huokosineen, suuri nenä, miehekkäät kädet ja paksut jalat tai karvaiset varpaat. Hän ei täytä niitä ulkoisia mittoja, joita kulttuurimme tuntuu naiselta nykyään edellyttävän.

Saariston teoksissa on nähtävissä voimakkaita vastakkainasetteluja rumuus–kauneus -akselin lisäksi. Naishahmo tavallaan elää fyysisen vanhenemisen vankina, vaikka hänen sisällään asuu pieni tyttö. Hahmon ulkonäkö viittaa jo elettyyn elämään, mutta asento ja ilmeet tuovat mieleen pikkutytön. Usein tämä pikkutyttö käyttäytyy lapsellisen uhmakkaasti ja hänen ilmeensä on myrtynyt, ylimielinen tai neuvoton. Joskus hänet on yllätetty väkivaltaisesta leikistä nukkejensa kanssa, toisinaan hän tutkii maailmaa pukeutumalla rooliasuun ja syntymäpäiviensä jälkeen hän istuu tyytymättömänä prinsessana kaiken tavarataivaan keskellä.

Näyttelyn ohessa julkaistaan Stiina Saariston tuotantoa valottava kuvitettu katalogi, johon artikkelin Hirviömäistä infantilismia on kirjoittanut taidehistorioitsija FT Annamari Vänskä.

Suomenkieliset yleisöopastukset keskiviikkoisin klo 16.30; ruotsinkieiliset maanantaisin klo 16.30.